tiistai 18. marraskuuta 2014

Junnaava juoksija



Sykesportin sivulta löytyi juttu juoksuvaihteista jonka on kirjoittanut juoksukoulu Vauhtisammakon perustaja Mikko Liukka.  Tekstissä pohditaan aloittelelevan juoksijan, keskivertojuoksijan,  kokeneemman juoksijan ja junnaavan juoksijan välistä eroa. 

Sitten päästäänkin itse aiheeseen eli miksi mä tartuin tähän asiaan. Hyvin helppo syy. Mä olen junnaavan juoksija. Mikko sen jutussaan kertoi. :D Mä vedän aina lenkit samalla vauhdilla vaikka lenkkiä vaihtelenkin. Vauhti toki vaihtuu lenkin aikana mutta periaatteessa vedän sellasta 5.30-6.00 min/km vauhtia kaikki lenkit. Nämä lenkit ei juurikaan kehitä vaan kunto pysyy kohdallaan.Mä kuitenkin haluan kehittyä juoksijana.

Myasicsin kautta saamani juoksuohjelmaan sisältyy alkuun paljon hidastempoisia lenkkejä jotka on tuottaneet mulle kovasti päänvaivaa. Mä en vaan osaa mennä niin hitaasti. Mä haluan juosta kovaa ei siksi,että olisin nopeammin kotona vaan siksi,että siitä tulee hyvä olo.   En mä toki aina ole juossut ns. kovaa vaan hitaista lenkeistä olen alottanut ja olen ylpeä itsestäni , että jaksan juosta nykyään niin paljon kovempaa kuin ennen.

Muistan ihan ala-asteelta asti miten mä vihasin juoksua. Meidän piti juosta sellasta sadan metrin pätkää ja se oli ihan kamalaa.Enhän mä jaksanut. Olinhan aina ollut myös se luokan pyörein tyttö joten ei ollut helppoa juosta kovaa. Osallistuin ala-asteella koulujen välisissä yleisurheilukisoissa johonkin juoksukisoihin ja ei mulla ollut mitään saumaa pärjätä niiden muiden joukossa.  Mä olin hyvä kuulantyönnössä joten tykkäsin siitä. Muut ei pärjänneet mulle siinä ja mä nauttisin siitä.

Monesti elämäni aikana olen yrittänyt aloittaa juoksun harrastus mielessä mutta lopettanut pariin lenkkiin. Todennut vain,että ei oo mun juttu.  Tavattuani mieheni ja kuultuani hänen juoksu innostuksestaan lämpenin ajatukselle. Tosin siihen lämpenemiseen kului neljä vuotta.:D Mutta hei parempi nyt kun ei milloinkaan. Keväällä 2014 päätin juosta kotiin kaverin luota. Matkaa siinä taisi kertyä huimat 2 kilometriä. Mä olin niin ylpeä kun jaksoin juosta koko matkan -hitaasti-mutta juoksin kuitenkin. Tästä se innostu sitten lähti ja ollaan jo junnaaja juoksijoita.

Jutussa oli 7 hyvää pointtia päästä pois noidankehästä, joista mä olen muutaman jo tehnyt. Hyvä mä! :)  Kuten aloittanut kuntosaliharjoittelun ja liittynyt Vauhtisammakoihin. Selittelyitä löytyy silti edelleen.;)  Seuraavaksi tavoitteeksi otan 3 eli pyrin ottamaan lyhyitä vetoja kesken lenkkien. Tämä innostaa varmasti myös koiraa joka kulkee lenkeillä mukana.  Pitäisi ottaa tavoitteeksi käydä ilman koiraankin lenkillä mutta eihän sitä voi jättää kotiin kun toinen anovalla katseella tuijottaa ovensuussa.:D

  1. Aloita voimaharjoittelu.
  2. Opettele parempi juoksutekniikka (junnaus on heikentänyt sitä täysin varmasti).
  3. Juokse lyhyitä teräviä vetoja.
  4. Yhdistä kävelyä ja juoksua.
  5. Juokse alkuun entisellä junnausvauhdilla korkeintaan yksi lenkki viikossa.
  6. Liity johonkin juoksuporukkaan, jossa SINUN ON PAKKO juosta erilaisilla vauhdeilla.
  7. ÄLÄ SELITTELE!
Täältä voit lukea koko jutun jos kiinnostaa.  Sykesportin sivuilta voi bongata monta muutakin hyvää tekstiä koskien juuri juoksu ja siinä kehittymistä.


Mä rakastan tätä oloa joka kuvassa näkyy - kaikkensa antanut!

2 kommenttia:

  1. Hyviä vinkkejä :) Ootan itse hirveästi sitä kun oma koira kasvaa ja sen kanssa saa lähtä lenkkeilemään :)

    VastaaPoista
  2. Olen tekemässä postausta koirajuoksusta jossa lisää hyviä vinkkejä liittyen koiran kanssa juoksemiseen. :)

    VastaaPoista